keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Luomisen tuskaa?

Reilun vuoden kotiäiteilleenä kaipasin jotain pikku piristystä arkeen, ja koska haluan ajatella olevani luova ihminen, ajatus blogin kirjoittamisesta alkoi houkutella uhkaavasti. Sitä minulle jopa ystävällisesti ehdotettiin, mutta sillä hetkellä tilanne oli sellainen, että oli turvallisinta pysyä kaukana internetistä suuren avautumisriskin vuoksi. Mutta ajatus jäi kytemään ja tässä sitä nyt sitten ollaan, kirjoittamassa omaa blogia. Jännää!
Eilen saunassa keskustelin Herra X:n kanssa oman blogin kirjoittamisesta, hän kannusti kirjoittamaan jos se on sellainen juttu mitä haluan tehdä. Blogi aiheen jälkeen hän siirtyi muihin aiheisiin ja minä palasin blogiin... tätä toistui jokusen kerran. Alkoi olla selvää, että alkuinnostukseni oli ottanut vallan ja keskustelu jostain muusta kuin blogista tulisi olemaan mahdotonta."Blogi sitä ja blogi tätä... sitten ne otsikot, ja ne fontit, ja ne asetukset ja sit mä kirjottasin siitä ja ehkä kans tosta ja ja ja... "
Herra X oli kärsivällinen.

Tätä tapahtuu itseasiassa aika usein. Innostun asioista ja sen jälkeen keskustelu jostain muusta tuntuu mahdottomalta, palaan aiheeseen uudestaan ja uudestaan. Välillä jopa hieman hämmentävissä asiayhteyksissä, tämä lienee taipumus johon kuulijalta vaaditaan kärsivällisyyttä. En suinkaan jätä toista osa puolta kuulematta (ainakaan joka kerta) mutta tuon innostustani esiin aina kun mieleen jotain tupsahtaa, ja niitähän tupsahtelee! (tässä kohtaa voi vapaasti googlettaa ADD ja saletisti natsaa)

Saattaapa käydä vielä niin, että en ainoastaan innostu jostain asiasta/projektista vaan alan täydellä höyryllä suunnittelemaan ja hankkimaan materiaaleja tai muuta toteutukseen tarvittavaa, homma kasvaa kasvamistaan ja voidaan jo ajatella sen elävän täysin omaa elämäänsä. Pikkuhiljaa homma alkaa irrottautua todellisuudesta ja niistä mittakaavoista joissa se oli tarkoitus tai edes mahdollista toteuttaa. Siinä sitä sitten pieni ihminen on "elämää suuremman" projektin äärellä pohtimassa "miten tässä nyt näin kävi?". Sisäinen kamppailu homman loppuun viemisen ja luovuttamisen välillä muodostuu valtavaksi. Ehkä olisi syytä alentaa sitä rimaa minkä itselleen on asettanut? Joku viisas aikanaan sanoi minulle, että pitää olla itselleen armollinen. Niinpä, sitäpä siis harjoittelemaan ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti