Mä en tajua. Ei vain pysty ymmärtämään.
Miten OI miten ihmiset onnistuu luomaan toimivan ja tasapainoisen parisuhteen? Mihin se perustuu?
Ajoittain olen tuntenut, että sokea taluttaa sokeaa... Homma ei ota toimiakseen, ei vaikka mitä tekisi. Molemmat ajautuu omille jo toimimattomiksi todetuille urilleen, vaikka kuinka on luvattu ettei näin tapahtuisi.
Parisuhteen päättyessä sitä miettii asioita olisiko jotakin voinut tehdä toisin. Ei olisi. En ainakaan tiedä mitä. Sitten sitä huomaa satuttavansa toista sydänjuuriaan myöten vaikka se olisi viimeinen asia mitä tahtoisi tehdä. Mutta jos vain ei halua enää jatkaa? Ei koe kutsumusta taistella virtaa vastaan mutta ei myöskään lillua virran vietävänä. Kuten joku joskus on sanonut: vain kuolleet kalat ui virran mukana, mutta näinpä ne virtaa vastaan pomppivatkin menevät ylävirralle kuolemaan. Mikä siis vaihtoehtona. Kyhätä se oma lampi missä tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja unohtaa, että lätäköitä on muuallakin?
Tänään mietin niitä kertoja kun olen kuullut tarinoita painajaismaisista anopeista, tai vähintään ahdistavista. Pitää siivota ja ressata kuukausi etukäteen anopin vierailua, eukko viipyy tunnin ja heti pitää puolisolle natista miten sen kotkan silmäkulma taas nyki kun lasta kiellettiin koskemasta pistorasiaan. Ja nämä pariskunnat, ketkä hyljeksivät anoppejaan tuntuu olevan niitä näennäisesti onnellisempia. Onko näin, että yksi tapa muodostaa toimiva parisuhde on luoda valta taistelu anopin kanssa kenelle mies kuuluu ja ketä sen kuuluu "palvella", näytetään mistä se kana pissii ja valtaistuin on saanut uuden omistajan?
Itse olen tullut anopintekeleitteni kanssa varsin hyvin juttuun, toisten paremmin kuin toisten, mutta huonoissa ja stressaavissa väleissä en ole ollut koskaan. Onko tämä ensimmäinen varomerkki missä pitäisi jo hälytyskellojen soida?
Vai onko omassa ajatusmaailmassani jotain vinksallaan? Olisinko luonut suhteelle varmemman pohjan alkamalla natisemaan siitä anopista, tehnyt selväksi puolisolleni kenen valtakuntaan hän on liittynyt kun on minut valinnut "there can be only one!!!!"?
Myös ne, ketkä näennäisesti tulevat toimeen anoppinsa kanssa, mutta tämän poistuttua näköpiiristä varovasti arvostelevat anopin kommentteja ja kyseenalaistavat joka siunatun sanan mitä se nainen on suustaan päästänyt ihan vain tunnustellakseen kenen puolella puoliso on, ovat keskimääräisesti onnellisempia parisuhteessaan kuin ne, ketkä pelaa anoppinsa kanssa lautapelejä ja käy marketeissa shoppailemassa. Poikkeus vahvistaa säännön.
Jatkopohdinta: Kun Murkku tuo tyttöystäväänsä joskus näytille, pitääkö sille vittuilla ihan vain varulta, jos sillä vaikka olisi myönteinen vaikutus suhteen kestoon?
En tiedä. En tiedä mitään. Ainoa asia, mikä on kirkkaana mielessä, en koskaan halua enää mennä rikki.
