Lähestyvää keski-ikää on hyvä alkaa kriiseilemään sillain tasasesti
ettei tuu sit kerrallaan yllätyksenä.
Justiinsa kun alkaa vähän olla taas sinut ittensä kanssa
tulee joku uusi juttu mikä keikuttaa kuppia.
Tissivako.
Hommahan on näin, että sama se miltä naama näyttää mutta
decoltee ei valehtele ikinä.
Toukokuinen helle on hemmotellu kalpeita suomalaisia nyt isolla kädellä
ja on siitä nautittuki.
On oltu ulkona harrastamassa ja leikkimässä ihan tosissaan.
Vaan kun sattuu olemaan semmonen hipiä mikä ei juurikaan väriä muuta.
Paitsi decoltee.
Se kolmion mallinen alue solisluista tissivakoon.
Se muuttaa väriään kyllä, siitä tulee semmpoinen soman punainen.
Vähän ku puskakemistin poski kun on vähä kesä kuumalla nautittu lasolia
Teboilin rappusilla auringon noususta auringon nousuun ratsastaessa.
Oon viime kesät koittanu varjella tuota herkkää ja rehellistä
aluetta kehossani lotraamalla siihen korkeinta suojakerrointa mitä kaupasta saa.
Ei auta. Pitäs kai peittää foliolla.
Mutta eihän tämä tähän pääty.
Aika ei ole ollu kauhean ystävällinen decolteen jatkeena
roikkuville rauhasillekkaan.
Vaikka eipähä mulla ikinä mitkää napakat hinkit olekkaan ollu,
mutta jotain rajaa kuitenkin.
Ne kun hirttää jollain kehoon kiinni ettei kovin vallattomaks liikkuminen menis
niin siihen vakoon jää semmoinen kalpea väli.
Toisin sanoen punainen ryppyinen decoltee joka päättyy valkoiseen railoon.
Kaippa se sit on hyvä, että ikää on tosiaan kertyny sen verran
ettei kukaan enää pyydä (ei edes vitsillä) näyttämään tissejä.
Jos joskus tuntuu, ettei vanhempia ihmisiä enää kunnioiteta,
niin ha haa, kunnioitetaanpas.
Tai sitten keski-ikäisen tissit on traumatisoivampaa nähtävää
ku tuotantokausi Walking deadia.
Mene ja tiedä, sielu ei kestä laatia galluppia tästä.
Tätä pohdittuani nostin pääni tissivaosta ja katse ylemmäs.
Se tukan värjääminen mitä viimeksi kriiseilin ni voin kertoa,
että putkeen meni
*tähän semmoinen peukkuhymiö*
Yli vuorokauden vatuloin arvaanko niin dramaattisen
muutoksen tukalleni tehä jne jne
ja tein kuin teinkin sen. Hirveä vaiva sutia päähän se aine,
sillain hienosti että tulee semmonen trendikäs liukuvärjäys
missä juuret jää tummemmaks.
Väriaine päässä tupsuttelin kotihommia
ja mielessäni sormet soljui hopean vaaleiden kutrien lomassa.
Harmittelin etten ottanu semmosta "ennen" kuvaa että vois sitten verrata.
No, pesin aineen pois ja totuus valkeni.
Latva ehkä vähän vaaleampi, muuten ei mi-tään eroa aikasempaan.
Perkele. Ite tein ja säästin.
No, sopii tämmönen tukka tämmösen tissivaon kanssa.
Saapaha olla rauhassa, ei tu kosijat häirittemään mun syrjäytymistä. Ni.
Aattelin kyllä laitattaa semmosen ripsientuuhennussarjan.
Ihan vaan vaikka kesäks. Ihan vittuillessaan.
