Tyylikkäästi tyylitön

En kai olisi nainen jos en välillä huolestuisi ulkoisesta habituksestani ja kevään tullen yrittäisi epätoivoisesti kohentaa olemustani valoisaan vuodenaikaan sopivaksi.
Kotiäiteillessä sitä helposti tulee jättäneeksi itsensä sille viimeiselle sijalle perheen tärkeysjärjestyksessä ja sen huomaa. Kuulun siihen ryhmään äitejä, jotka raskausaikana hehkutti vuolaasti kuinka heti kun kroppa sen synnytykseltä sallii niin tekee sitä ja tätä ja viimeistään vuosi synnytyksestä kroppa on jo "kuosissa". Toisin kävi. Synnytyksestä on mennyt vuosi jo tovi sitten ja onko mitat edes entisellään? no ei ole ei. Välillä siitä ei jaksa välittää vaan vetää sitä lohtusuklaata "pahaan mieleen" ja välillä pääsee rehvastelemaan kuinka on ollut jo yli viikon ilman hyvyyksiä, ja kappas, sitten tuli taas se "paha mieli" ja Fazerin sininen oli kuin taikaiskusta suunpielessä lohduttamassa. Ja tässä sitä sitten jumitetaan koneella ja etsitään netistä isojen tyttöjen vaatteita missä kehtaisi kaupungillakin liikkua. Villi veikkaukseni on, että ne raskausajan farkut mitkä vieläkin on käytössä voi olla pikkusen lämpöset kesäkäytössä. Noh, näillä mennään.

Alkuviikosta kattelin itteäni peilistä ja ajattelin panostaa pikkusen ulkonäkööni värjäämällä kulmat ja ripset. Ei sitten haittaa vaikka ei tule meikattua kun jotain väriä on naamassa. Yleensä tuo käy näppärästi ja lopputulos riittävän hyvä. Kun otetaan huomioon, ettei kulmia ollut nypitty kai kuukauteen saatika värjätty, ei homma mennyt ihan niin kuin olin ajatellut. Kulmakarvat oli vallannut merkittävän pinta-alan kasvualustakseen ja niihin tupsuihin kun koitti väriä sutia (seuraten toisella silmällä Suomen peliä) homma alkoi riistäytyä käsistä. Lopputulos: Tao Tao. Likka osoitteli pienellä sormellaan kulmakarvoja ja piti kummallista ääntä, Murkku osoitti yllättävää henkistä kehitystä jättämällä kommentoimatta töhertelyäni, kai se jollain lapsenomaisella tavalla arvosti yritystäni irtaantua zombi-jaksosta takaisin enemmänelossaolevannäköiseksi. Herra X vinoili illan "tuimasta ilmeestäni" mikä alkoi pikkuhiljaa nyppiä hermoa. Sen kerran kun yritän jotenkin "tyttöillä" menee sekin pieleen ja toinen repii siitä huumoria. Henkinen tilani ei ollut vielä kypsä leikittelemään asialla, mielestäni olin vain pahentanut jo ennestään nuhjuuntunutta naamaani. Siinä oli sitten tunnelma pilalla ja paha mieli.
Parit kasvojen kuorinnat, nyppimiset ja hinkkaamiset niin lopputulos alkoi tasoittua eikä ole enää niin silmiin pistävää (tai sitten silmä on kerennyt vain tottua radikaaliin muutokseen).
Mutta "tyttöily" piristää. Pitää olla pikkasen turhamainen ja puunata naamaansa, ihan omaksi iloksi, tunteepa olevansa nainen. Omaa oloa helpottaa kummasti, kun ulkopuolinenkin ihminen pystyy määrittämään sukupuolen ilman sen pitempää arvuuttelua, tulee hyvä fiilis.

Uteliaisuuttani kattelin jakson Leenan tyylitiimiä, jos olis saanu vaikka jotain vinkkiä tulevaan kesään. Siinä entinen malli ja nuori stylisti kattelee muutosta kaipaaville naisille uutta ilmettä vaatteiden, kampauksen ja meikin myötä. (Yllätävää ei liene se, että yleensä siinä muutosta hakee pienen lapsen tai useamman äiti) Mitä lähemmäs loppua jakso meni, olin aina vain tyytyväisempi omaan armylippishupparikaulahuivipieruverkkari-lookkiini. Ne "trendi" rytkyt mihin niitä naisia puettiin oli järkyttäviä! Yhdistelmät mitä kummallisempia ja värit mitä epäyhteensopivimpia. Meikkityyli ei myöskään miellyttänyt minua, on tyylejä jotka voi suosiolla jättää David Bowielle ja Twisted Sisterille, ei lähdetä soveltamaan! Tukka tietenkin leikattiin lyhyeksi ja vedettiin päätämyöten, eihän kotiäidille nyt pitkätukka sovi, menee pian pullataikinan sekaan tai kakkaantuu vaippoja vaihtaessa, kaikki pois vaan! Siinä ne naiset sitten ihasteli rytkyjä ja meikkejä ja "tukastakin tuli tosi kiva", tosin olisiko ohjelmaa päästetty ilmoille jos lopputulos ei olisi miellyttänyt? Hymy naamalle ja kotona vannotaan, ettei ikinä enää!
Ei kuitenkaan mennyt hukkaan moisen ohjelman katsominen, muutosta tuli itsellekkin, ainakin henkisellä tasolla.  Ehkä joskus menen moppiani värjäyttämään ja pätkimään, mutta ei liikaa, ponnari vaan on niin vaivaton vaihtoehto ja sopii lähes joka tilaisuuteen. Mitä "raskaudenjälkeisiin kiloihin" tulee, onhan tässä aikaa niitä liikutella, jos ei vyötäisiltä pois niin paikasta toiseen. Pitää vaan löytää se "sisäinen tyttö" niin mieli rauhoittuu ja tulee hyvä mieli.