Meillä on tv ikävän paljon päällä, taustamölyä niin Likka nukkuu paremmin. Tulipa sieltä yksipäivä joku piipaaohjelma ameriikkalaisista laihduttajista "Tanssi peppu pieneksi", jäin tuijottamaan sitä, jos vaikka saisi jotain vinkkiä kun on jäänyt "vähän ylimäärästä". Siinä joukko pulskia amerikkalaisia tsemppasivat toisiaan ja lähtivät patikoimaan vuoren rinnettä. Itkivät kohtaloitaan ja halailivat. Mitä tekemistä tuolla oli tanssimisen kanssa?! Vai onko ajat meikäläisen jorailuista muuttuneet niin, etten enää tunnista koko lajia? Vaihdoin kanavaa.
Herra X osti mulle joululahjaksi sellaisen tsumpan pleikka kolmoselle. Olin kovasti sitä toivonut ja mielikuvissani pudottanut jo pelkällä haaveilulla vähintäänkin raskauden aikana keräämäni kilot ja vähän päälle. Toisin kävi. Jouluisessa räkätaudissa testasin peliä kerran, ja iloissani hihkuin kuinka se tuntuu napakasti eri kehonosissa ja on varrrrmasti toooosi tehokas. No olishan se sitä varmasti jos sen virittäs paikalleen ja heiluisi sen tahdissa. Käytännön ongelma on siinä, ettei sitä voi käyttää kun Likka on hereillä. Se söisi ne piuhat. Siellä se peli makaa kaapissa ja odottaa parempaa päivää.
Vaunukävelyt on välillä niiiin nähty. Reilun vuoden kun sahaa samaa lähiötä yksin kommunikointirajoitteisen vaippaikäisen seurassa alkaa omakin kommunikointikyky taantua. Vaunukävelyt on toki mukavia kivassa kelissä, mutta vaihtelu virkistää.
Sain kuningas idean! Soitin huoltoyhtiöön ja tiedustelin saisiko taloyhtiöömme haravan. Perustelin sen niin, että olis kiva puuhastella jotakin pihalla kun Likka nukkuu vaunuissa ja tulis ulkoiltua samalla, ei olis vain sitä vaeltamista ilman määränpäätä. Olis jotain tekemistä, sanoin. Nuori poika langan päässä sanoi: "niinno, jotkut pelaa äkspoksia..." Nauroin. Ostettiin oma harava. Jannu piti minua vähintäänkin kajahtaneena kun halusin tehdä huoltomiehen hommia. Ei siinä, niin piti naapuritkin, aluksi. Sittemmin kaikki on jääneet juttusille ja panostukseni pihan siisteyden eteen on ollut hieman rajoitteellisempaa. Ei haittaa, kunhan saa olla ulkona ja tehdä jotain.
Samalla olen haaveillut sen menevän myös kuntoilusta, ainakin siinä tulee hiki. Titenkään en myönnä hikoilun ja väsymyksen olevan suoraa seurausta järkyttävästä rapakunnosta mihin olen itseni päästänyt, vaan pistän sen tehokkuuden piikkiin. Kyllä kilot saa kyytiä! Haravoin peppuni pieneksi, ja ehkä tuurilla omasta kaapistakin löytyy jotain tekstiiliä verhoilemaan tätä runkoa kesä helteillä (viimekesänä Herra Xn shortsit oli kovassa käytössä kun omat oli "kutistuneet pesussa"). Tähän kun lisää mielikuvituskäsipainojumpan niin lopputulos ei voi olla muuta kuin taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti