Rakastan tätä vuodenaika, luonto herää eloon ja tunnen tekeväni samoin.
Eloon heräävät myös ns. tienvarsiaktivistit. Ne lemmikittömät ihmiset jotka täyttää paikallislehtien yleisönosastot niillä ainaisilla itkuilla koiran kakasta ja koiranomistajien saamattomuudesta kun eivät lemmikkiensä kakkoja keräile matkaansa. Kamalaa jos joku astuu kakkaan ja kenkä likaantuu... sii ou mai kaad! Ja se miten ne pilaa piennarten esteettisyyden, ei voi nauttia luonnosta kun on kakkaa pitkin tienvarsiaa, hyi hyi.
Itse en omista koiraa, mutta ulkona tulee liikuttua, vaunujen kanssa ja ilman.
Itse kritisoin vain sitä jos talon kulmalle se kakka pitää pykästä, mutta, when you gotta go you gotta go. Päiväni ei ole pilalla. Toisaalta ihmettelen miten kukaan sitä kakkaa näkee kun lumipaljastaa talven salaisuudet. Autoista tyhjennellään mitä uskomattomampaa roinaa pitkin pihoja ja tienvarsia. Vaunulenkkimme varrella lojui reilun vuoden verran jääkaappipakastin. Kyllä, JÄÄKAAPPIPAKASTIN! Ihan siinä pyörätien varressa. Pohdin mielessäni tilannetta jolloin se oli siihen hylätty. Eikö keksitty mihin sen veisi "noh, heitetään se vaikka tohon" tuskin se vahingossa on siihen pudonnut... "katos, äsken se oli vielä tässä, kai se putosi kun kaivoin taskusta kauppalappua??" haloo! Lumen sekaan talvella on kadonnut kaikki, on rikkinäistä pulloa, lampun kupua, saarioisten pitsapaperit ja trippipurkit ja vaikka ja sitten mitä. Poissa silmistä poissa mielestä, mutta vain hetken. Lumi sulaa ja kuinkas ollakkaan, talven kylmä ei ole syövyttänyt tuota krääsää ja roskaa vaan sieltä ne tupsahtelee näkysälle rintarinnan ensimmäisten kukkasten kanssa, siläkimikäli kukille on tilaa kasvaa. Mutta eih, kansa protestoi kakkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti